torstai 21. elokuuta 2014

Surunauha: Syksy

Aamu nousi harmaana kuin raskas esirippu, jonka suojassa kuolevaiset odottavat vuoroaan. Tiheä maidonvalkoinen sumu peittää taloni. Puut ikkunani takana vaikertavat lohduttomasti. Syksy on tässä ja nyt. Painavat pisarat putoilevat lehtien kärjistä maahan. Olen jättänyt taakseni toisen elämän, toisen kuoleman.

Tumma ukkosenkaltainen jylinä harmaan esiripun takana. Kuljen talossani huoneesta toiseen, jokaisessa niistä samankaltainen kostea kylmyys, sama kylmyys jota kannan sisälläni. Merenrannassa vaahtopäät raiskaavat tulista hiekkaa. Minä haluan unohtaa eilisen ja huomisen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kävijälle kommentista