maanantai 11. marraskuuta 2013

Salaisuuksia RAUHA

Hänen päänsä sisällä velloo tuhansia ja tuhansia ajatuksia. On tekemättömiä töitä ja unohtuneita asioita. Vastaamattomia puheluja ja avaamattomia sähköposteja. Laskuja, joiden eräpäivä oli päiviä, viikkoja sitten. On tyhjentämättömiä roskakoreja, pilaantuneita ruokia jääkaapissa. Täyttymättömiä toiveita, rauenneita haaveita. Hän kieltää ajatuksiaan ajattelemasta, pyytää aivojaan hiljentymään, antamaan hänelle yhden ainoan asian, yksi ainoa pyyntö, anna minulle

RAUHA


Kiireisten askelten kopina katukäytävillä, ohi ujeltavia autoja, puikkelehtiviä polkupyöriä. Auton torvien tööttöyksiä, soivia kännyköitä, ihmisten keskusteluja. Hälinää, meteliä, sekasortoa ja ennen kaikkea kiirettä. Jokainen kiirehtimässä jonnekin, kuka töihin tai töistä kotiin, kauppaan, päiväkotiin hakemaan lapsiaan, sen jälkeen kotiin. Joku on menossa lentokentälle, toinen rautatieasemalle. Kaikilla sama päämäärä, päästä tavoiteeseensa, mennä jonnekin muualle9. Ei ole aikaa pysähtymiseen, ei ajatuksiin, toiveisiin tai haaveisiin. Niitä toteutetaan parasta aikaa. Vain kiirehtimällä voi joskus pysähtyä, kiireen jälkeen voi ajatella. Kun kiirettä ei enää ole on kaikki toiveet ja haavet toteutettu. Vai onko?

Mihin me pyrimme tällä kaikella kiireellä, emme pääse perille yhtään sen aiemmin. Jos perille pääsy on toteutuneet haaveet ja toiveet, niitä ei saa kiinni, ne ovat koko ajan läsnä vain odottamassa toteutumistaan. Jokainen ajattelee tilanteen rauhoittuvan kun teen tämän tai tuon pois ensin. Toteutan itseäni lomalla, mikä häämöttää jossain kolmen kuukauden päässä, siihen asti on tehtävä kiireelllä töitä. Joka päivä samat työt, se ei lopu koskaan. Loman alkaessa olet väsynyt mutta silti pitää laittaa mökki kuntoon kolmen viikon oleskelua varten. Sen tehtyäsi saat omaa rauhaa, vai saatko?

Meistä jokainen haluaa omaa rauhaa, omaa tilaa, sen oletetaan tulevan itsestään eteen kunhan olemme tehneet ensin kaiken muun. Kaiken muun tehtyämme on tuhat monta muuta tehtävää. Rauha ei tule itsestään, rauha on olemassa koko ajan sisällämme, se pitää vain löytää. Istahtaa vaikka kesken työpäivän ikkunan viereen kahvikuppi kädessä, ihailemaan kesäpäivää, syksyn ruskaa tai vesisadetta, kevään muuttolintuja. Unohtaa vähäksi aikaa kaikki muu, rauha on siellä sisällä jossain. Mutta pystytkö siihen?


                                              ---------------------------------


Rauha, mikä ihana sana, tunne, elämys. Yksi ajatus kerrallaan hän pudottaa pään sisäisiä ajatuksiaan pois, unohtaa laskut ja roskakorit. Laittaa puhelimen äänettömälle, tietokoneen kiinni. Jättää tekemättömät työt edelleenkin tekemättä, unohtaa jo kertaalleen unohdetut asia. Hän avaa punaviinipullon ja uuden kiiltäväkantisen muistikirjan, selailee sen sivuja hellästi. Jokainen sivu on erilainen, jokaisen sivun ylä- tai alalaidassa on pieni mietelause. Tähän kirjaan hän kirjoittaa jonain päivänä unelmiaan ja haaveitaan aivan omassa rauhassaan. Hänen on ensin tutustuttava uuteen kirjaansa. Hänellä on vielä edelliseen kirjaan asioita kirjoitettavaan, hän löytää rauhan saatuaan ne asiat kirjoitettua ensin. Nyt hän silti rauhoittuu, hänellä ei ole kiire minnekään, kissa kehrää sylissä, koira nukkuu jaloissa, hänellä hyvää punaviiniä lasissa ja uusi muistikirja odottamassa sanoja. Hänellä on rauha.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kävijälle kommentista