torstai 14. marraskuuta 2013

Salaisuuksia HILJAISUUS

Ei voi olla totta, sähköt menivät taas pois. Onko joku myrsky taas katkaissut johdon jossain, onko orava tai lintu lentänyt muuntajaaan? Vai menikö sulakkeet jostain ihmeen syystä, liikakuormitusta mittarissa. Hätäännys, hän on pilkkopimeässä, hyvä elokuva jää näkemättä loppuun saakka. Mistä saa valoa, mitä hän voi tehdä. Mistään ei kuulu ääntäkään, on täydellinen

HILJAISUUS

Hän istuu olohuoneessa nojatuolissa, missä katsoi elokuvaa, jonka loppua ei tule näkemään. Mihin jätti käsilaukkunsa, siellä on taskulamppu. Hän nousee varovasti tuolilta ja astuu koiran päälle, jonka vinkaisee kivusta, häntä se vain oli onneksi. Hän kävelee toiselle puolelle puolelle huonetta varovasti huonekaluja kokeillen, löytää laukkunsa naulakosta. Pimeydessä tonkii laukkuaan ja löytää lampun. Lampun avulla hän etsiin tulitikut ja kynttilät keittiöstä. Hän asettelee kynttilöitä keittiöön ja olohuoneeseen. Ilmalämpöpumppu on sammunut ja huoneet alkavat jäähtyä. Laittaa hellaan puita ja valkean, että huoneeseen tulee lämpöä, ulkona on pakkasta melkein kolmekymmentä astetta.

Kello on vajaa yksitoista illalla, ehkä tänä yönä ei saa sähköä ollenkaan, täytyy odottaa aamuun, että tilanne korjaantuu. Hän istuu takaisin tuoliinsa, on hiljaista, näin hiljaista ei ole kovinkaan usein. Ei kuulu mitään ääniä. Siinä istuessaan hän alkaa kuunnella hiljaisuutta. Ensin ei kuulu yhtään mitään. Vähitellen hän alkaa kuulla hiljaisuuden ääniä. Kynttilänsydämestä kuuluun ritinää, on varmaan saanut kosteutta keittiön kaapissa. Hellasta kuuluu puiden rätinää niiden palaessa ja antaessa lämpöään pimenevään yöhön ja hiljaisuuteen. Jostain kuuluu rapinaa ja jyrsimisen ääntä. Olohuoneen ja makuuhuoneen väliseen seinään hän kohdistaa tuon oudon äänen, siellä täytyy olla hiiriä. Jostain kuuluu pientä tuhinaa ja pieniä ulahduksia, se taitaa olla koira joka nukkuu sohvan vieressä. Mitä muuta hän kuulee hiljaisuudessa. Tuulen, myrskytuulen ja sateen ulkoa. Tuuli ulvoo, vinkuu ja paukkuu. Jäinen lumisade kilahtelee vasten ikkunalaseja. Hän laittaa lisää puita hellaan, ensin kuuluu huminaa, sitten alkaa paukahdella, taisivat olla havupuita mitä hän laittoi pesään.

Tässä hiljaisuudessa on jotain mystistä ja pelottavaa, silti niin pehmeää ja turvallista. Pimeys, kynttilöiden loiste, niiden luoma salaperäinen hämärän ja pimeyden raja. Hän kuulee omat ajatuksensa kirkkaampana kuin koskaan. Mikään ylimääräinen luonnovastainen ääni ei ole häntä häiritsemässä. Nyt hän huomaa miten paljon ääntä lähtee jääkaapista, avoinna olevasta tietokoneesta, ilmalämpöpumpun huminasta. Nyt nuo äänet ovat kaikki poissa, on vain täydellinen hiljaisuus, joka on täynnä pieniä ääniä. Kissa kääntää kylkeä jossain pimeyden suojissa, koira herää ja vaihtaa paikkaa, sen kynsien rapina muovilattiaa vasten kuuluu selvästi. Ikkuna paukahtaa, jokin suurempi tuulenpuuska osui kohdalleen.

Tätä hiljaisuutta voisi kuunnella pidempäänkin ja pakkohan sitä on kuunnella niin kauan kunnes sähköt saadaan taas toimimaan. Miksi sitä ei voisi vaikka kerran kuukaudessa laittaa kaikki koneet kiinni, sammuttaa valot ja laittaa kynttilöitä ympäri asuntoa, jäädä paikoilleen kuuntelemaan hiljaisuutta. Tutustua hiljaisuuden ääniin, omiin pään sisäisiin ajatuksiin, pysäyttää itsensä ja ympärillä olevan maailmansa vaikka vain hetkeksi. Kuunnella, vain kuunnella mitä hiljaisuudella on sanottavaan.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kävijälle kommentista