sunnuntai 25. elokuuta 2013

Salaisuuksia ELÄIMET

ELÄIMET

Koira pomppii edestakas, sängylle, sängyltä pois, vuhkuu ja ja sanoo välillä: hau. Kissa repii hiuksia ja tökkii naamaa. Antakaa mun nukkua vielä, mä en jaksa nousta vielä. Pomppiminen ja repiminen jatkuu. Höh, nuku tässä nyt sitte. Pakko nousta. Koira ulos, onneksi asun täällä omassa talossa ja koira pysyy, ainakin vielä, omassa pihassa. Missä helvetissä kissinruokakippo on? Koira taas saanu sen vedettyä pöydältä alas. Mihin se on sen piilottanu? Ahaa, tuolin alta pilkottaa jotain, siellähän se. Kissa pyörii jaloissa, joo joo, laitan ruokaa sulle siihen kippoon. Ole hyvä, onko nyt parempi. Jokin raapii oven takana, koira tahtoo takas sisälle. Senkin ruokakippo on tyhjä, odota nyt edes sekunti, että saan tänä riivatun pussin auki.

Joko mä saan jotain. Kahvia, kahvia nopeesti, ennen kuin seuraava hässäkkä alkaa. Kissa kiehnaa jaloissa, meinaan kompastua siihen kahvipurkin kanssa. Noin, viimeinkin kahvi tippumassa. Laitan tietokoneen päälle, facebook auki. Ja mitähän kuvittelen sieltä löytäväni. No kunhan selaan, mitä tyhmää muut on päivittäneet. Aha, joku on krapulassa, miksikähän sekin piti kertoo, kiinnostaa kun kilo sitä itteensä. Kissa hyppää syliin ja samantien tietokoneen päälle. Zoomaa näytön kahteesataan prosenttiin, luuleeko se että olen puolisokee. Koira kaivaa tuolin alta olematonta. Mitähän se luulee siellä olevan. Voi vitsi, sehän on eilinen puruluu, jonka se hukkasi heti saatuaan sen.

Kahvia, kahvia, edes kahvitauko. Menen ulos, josko siellä saisi rauhassa kahvinsa juoda. Koiranpentele sai oven auki ja  kissa koiran perässä. Siinä sitä sitten mennään rallia auton ympärillä. Ihanaa, kahvia ja tupakkaa. Koiralla ja kissalla on hauskaa, kissa menee auton pyörän taakse vaanimaan, kun koira kiertää autoa tyhmänä. Kissa hyppää koiran eteen ja ralli jatkuu, nyt kissa ajaa takaa koiraa. Seuraavan kerran kun näen ne, koira ajaa kissaa. Kissa hyppää konepellin päälle ja ilkkuu koiralle; etpäs pääse tänne. Haen toisen kupposen kahvetta. Vaikka näistä elukoista on oma vaivansa, on niitä silti tosi hauska seurata. Niillä ei ole huolia eikä murheita, kun vain ruokikippo täytetään, vettä on saatavilla. Välillä rapsutusta ja haleja. Yhteisiä rauhallisia hetkiä leikkimisen jälkeen.

Iltapäivällä otetaan torkut yhdessä sohvalla. Koira menee jalkojen päälle, huokaisee ja nukahtaa koiranuneen. Kissa pyörii pään ympärillä, etsii sopivaa koloa asettua. Sinne niskan mutkaan on kiva nukahtaa, kehrätä ja nukahtaa kissanuneen. Ihanaa, että on eläimiä. Minulla on ainakin jokin syy herätä aamulla. Joku joka herättää minut uuteen päivään. Muistuttaa, että ruokaa pitää syödä ja nestettä juoda. Koira lohduttaa, kun minua itkettää, kissa naurattaa, kun olen surullinen. Keksii paikkoja, joihin koira ei pääse. Sälekaihtimen taakse ikkunalle. Koira ei yletä sinne. Miten tulisin toimeen ilman teitä. Pidätte minut tässä hetkessä, huomisessa. 





1 kommentti:

  1. Osaan samaistua täysin tähän kirjoitukseen kahden kissan omistajana ja yhden koiran "kummihoitajana". Usein eläimet osaavat olla rasittavia, varsinkin öisin ja aamuisin. Siltikään en niistä koskaan luopuisi, ovathan ne perheenjäseniä ja rakkaita ystäviä. Niltä saa niin paljon lohdutusta ja iloa, sekä rajatonta rakkautta. ♥

    VastaaPoista

Kiitos kävijälle kommentista