torstai 20. kesäkuuta 2013

Salaisuuksia TYHJÄ SIVU

Tyhjä päivä, tyhjä pää, tyhjä pullo, tyhjä jääkaappi. Hänellä on tyhjä olo, millä sen täyttäisi. On tyhjää aikaa kulutettavaksi. Jääkaappi pitäisi täyttää, mutta lompakkokin on tyhjä ja hänellä on edessään

TYHJÄ SIVU

Aika, sekunti kerrallaan kuluttaa tyhjää aikaa kellon raksutus seinällä. Koti on tyhjä, huutaa autiuttaan. Ovat lapset lähteneet maailmalle jo vuosia sitten. Ei kuulu ääniä, jotka ennen täyttivät tämän tyhjyyden. Maiseman peittää rankkasade, tyhjän pellon, josta on vilja jo puitu. Naapurin autiotalo seisoo surullisena sateisessa maisemassa. Talon vanha pariskunta muutti taivaan kotiin. Tyhjälle pilvelle, taivaanrantaan.

Hän vain tuijottaa autiota maisemaa keittiönpöydän ääressä, kahvikuppikin on tyhjentynyt. Katsoo kelloa, jossa viisarit kiertävät samaa ympyrää päivästä toiseen. Olisi postikin jo tullut. Hän kävelee märkää polkua pitkin laatikolle, sekin on tyhjä, ei edes mainoksia ole tänään tullut. Jossain kaukana haukkuu koira tyhjyyteen. Puista tippuu yksinäisiä vesipisaroita hänen takkinsa olkapäälle. Saappaat loiskuttavat lätäkön vettä.

Hän on asunut tässä jo vuosia yksin, omassa tyhjyydessään. Ei lapset ehdi käymään, soittavat kiireisenä kerran kuukaudessa. Heillä oma kiireinen elämänsä, hän elää vain omaa tyhjyyttään. Ei ole enää edes naapurin Saara juttukaverina. Hän miettii oman elämänsä iloja ja suruja. Enää ei ole kumpiakaan. Hän vain on. Herää aamulla, keittää kahvit, tuijottaa ulos, hakee postin, joskus laatikossa on mainos tai lasku. Niistä ei paljon kostu. Hän katsoo televisiota iltaisin tyhjin silmin, menee nukkumaan kymmeneltä. Ja herää taas uuteen tyhjään aamuun.

Eikö elämällä ole hänelle enää mitään annettavaa. Hänellä oli mies, ahkera mies, talonkin rakensi omin käsin. Lapsia tuli neljä, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Ne hän koulutti miehensä kanssa, saattoi elämään muualle, omia uriaan etsimään. Nyt lapset ei häntä muista, ei ole enää heille tärkeä. Hän ei ole kenellekään enää tärkeä, mies kuoli ja naapurin Saara. Ja hän näkee vain aution maiseman päivästä toiseen, unohtuneena tänne kylän perälle. Jos hän nyt kuolisi, koska hänet löydettäisiin. Kuka hänet löytäisi. Hänen on tehtävä päätös. Sosiaali-ihmiset on siitä jo kauan puhuneet, muuta palvelutaloon, ihmisten ilmoille. Saat turvaa ja hoitoa. Miksi hänen täytyisi lähteä omasta kodistaan, jossa on koko elämä.

Hän menee ulos, kävelee pellon reunaa, joku on sen ostanut aikoinaan, hänen peltonsa. Hyvin se sitä hoitaa, on nytkin kynnettynä valmiiksi. Ei hänellä ole kiirettä minnekään, tässä autiudessa. Nauttii sateen jälkeisestä raikkaasta ilmasta. Peltotie on sateen jälkeen liukas ja kurainen. Saapas lipeää lätäkköön, hän horjahtaa ja lyön päänsä siihen ainoaan kiveen, joka on ojan reunalla. Kahden viikon päästä poika soittaa, mutta ei saa puhelimeen yhteyttä. Hänen sielunsa katsoo, kun häntä nostetaan ruumisautoon.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kävijälle kommentista