torstai 30. toukokuuta 2013

Salaisuuksia YMPÄRISTÖ

Laaksoon laskeutuessa lumi narskuu kenkien alla, koiran tassujen kahina sen juostessa lumessa. Kylmä viima tuntuu poskilla. Alhaalla laaksossa ensin hiljaisuus, rauha. Sitten metsän humina, viereisessä ojassa veden lorina. Yksinäinen lintu jossain kaukana, koiran haukuntaa kauempaa. Koira juoksee lähellä, sen kuulee lumen suhinasta tassujen alla. Kaukana kylätiellä kulkee autoja. Hänellä on maailman kaunein

YMPÄRISTÖ

Hän asuu kauniissa laaksossa, joka on valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemista. Hänen talonsa on laakson toisella reunalla, ulkorakennuksen takaa lähtee peltotie alas laaksoon, jonne hän menee kuuntelemaan, tunnustelemaan, haistelemaan. Hän otti koiransa mukaan retkelle.

Laakson pohjalle olisi vielä paljon matkaa, siellä virtaa joki. Talvella sitä tuskin näkee, se on jäässä, kapea pieni puronen. Hän jää puoleen matkaan. Ensi tunne on rauha, hiljaisuus. Kuin olisi kaukana kaikesta, kuitenkin vain muutaman kilometrin päässä kulkee tie. Tuosta paikasta näkee jopa laakson toisella reunalla olevia taloja, paljon ylempänä kuin hän itse on. Hänen talonsa ei näy, vaikka sinne on matkaa paljon vähemmän. Välissä on metsää, talo ei siltikään näkyisi vaikka metsää ei olisikaan.

Ylhäällä, talon pihassa tuulee kovasti, alhaalla tuuli kuuluu puiden huminassa, tuntuu pieninä puuskina poskilla. Koira juoksentelee onnellisena vapauden tunteesta, hän voi kuulla missä se menee. Hän laittaa silmänsä kiinni. Jossain kaukana kylässä haukkuu toinen koira, koirani ei vastaa siihen. Yksinäinen lintu laulaa, etsien tovereitaan. Kylän läpi kuuluu menevän autoja. Äänet kuuluvat epämääräisenä huminana.

Olisipa kuumaa kaakaota mukana, tänne voisi jäädä vähäksi aikaa mietiskelemään. Ilta hämärtyy ja kohta on pimeää. Hän huutelee koiraansa, on aika lähteä takaisin, koiraa ei näy. Kävellessään lumista polkua pitkin ylöspäin, hän kuulee koiransa laukkaavan takanaan, se menee samaa vauhtia ohitse. Kohta hän on kotipihassaan. Menee sisälle ja laittaa takkaan valkean. Keittää kaakaon, istuutuu tuolille takan ääreen, koira paneutuu hänen jalkojensa juureen. Mikä ihana oma rauha. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kävijälle kommentista