lauantai 21. helmikuuta 2015

12 kertomusta: Neljä: Hiljaisuuden suudelma

Kirkasta sinistä, kuulasta valkoista, jään kylmä hohde. Maisema täynnä tyhjyyttä, kylmää jäätävää hiljaisuutta. Kirkas sininen valo koskee silmiin, valkoinen tyhjyys kiristää otettaan. Kylmiä jäisiä seiniä kaukaisuudessa. Jokainen askel vie sinut kauemmaksi edessä olevasta muistikuvasta. Ei edes kaiku vastaa sinulle. Tämä hiljaisuus huutaa pääsi sisällä, pauhaa korvissasi loputonta sinfoniaansa.

Mitä odotat, uutta muistikuvaa menneestä, ääniä joita ei enää ole? Suudelmaa, vuosien taakse mennyttä vaiko vielä edessä olevaa? Unohdus, tuo kaiken vievä rauhaton unohdus, ottaa sinut valtaansa. Sininen muuttuu harmaaksi harsoksi, valkoinen levottomaksi usvaksi, vain jään hohtava kylmyys jää silmien verkkokalvolle kipeänä pisteenä.

Et enää tiedä liikutko eteenpäin, jokainen askel tuntuu tyhjältä, jalkosi alla vain paksu usvapilvi, joka liikkuu edestakaisin. Muodostaa kuvia menneistä tapahtumista, julistaa omaa totuuttaan tulevasta. Muistikuva vahvistuu, suudelma, jo viilennyt, se viimeinen, ennen kuin lähdit tähän kylmään tyhjyyteen. Nyt tiedät mitä odotat, mitä haluat löytää tuon jäisen seinän takaa. Askel askeleelta kuitenkin etäännyt, vai liikkuuko jäinen seinä. Usvan takaa näet tutun hahmon, suudelman antajan. Kätesi eivät yllä kosketukseen, jalkasi eivät jaksa nousta ylös, huutosi kuivuu huulillesi. Tämä maailma ei ole todellinen, silti olet siellä.Tunnet itsesi kevyeksi, silti et pysty liikahtamaan. Hahmo liukuu kohti, ojentaa kätensä, sormenpäissä jääpuikot, silmissä tyhjä kylmä katse. Huulilla valkea huurre. Tämänkö suudelman haluat, suudelman joka vie sielusi, ja jättää tilalle vain tyhjän kuoren.

Tunnet, miten kylmyys valtaa sisimpäsi, kiristää otettaan jokaisesta solustasi. Tätä et halunnut, et voi jäädä tähän kylmään maailmaan. Suudelman antaja lähestyy, kauhu alkaa nousta syvältä sielusi vielä olevasta osasta. Käännät katseesi pois tuosta hahmosta, niin rakkaasta, kuitenkin jo pois menneestä. Hiljaisuus hiljenee, katsot viimeisen kerran noihin kylmiin silmiin, katsot rakastavasti, huulesi muodostavat sanat "Rakastan sinua".

Tämä rakkaus on loputonta, et ole silti vielä valmis jäämään hänen luokseen. Ei ole aika tuolle viimeiselle hiljaiselle suudelmalle. Maisema kirkastuu, sininen muuttuu sinisemmäksi, valkoinen puhtaammaksi, jää sulaa ja pehmenee. Koet lämpimän tuulahduksen, tiedät kokeneesi jotain mitä ei todeksi voisi uskoa. Tiedät hänen vielä odottavan, tiedät, jonain päivänä tuo suudelma on totta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kävijälle kommentista