sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Salaisuuksia ILMA

Muutoksia elämäänsä hän kaipaa. Tasaisen tappavaa tahtia on vuosi vaihtunut ja tuntuu siten jatkuvankin. Hän katsoo ulos, harmaata taivaanrantaan saakka. Harmaata on hänen mielensä, kaikki tapahtuu niin hitaasti, hänen ajatuksensa puuroutuu hitaan harmauden kanssa. Hän kaipaa ympärilleen tilaa, tyhjyyttä. Hän tyhjentää ajatuksensa ja jäljelle jää vain

ILMA

Kuulas puhdas ilma, voit kuulla perhosen siivet lyönnit. Ilma on täynnä ääniä, lempeitä ja hyväksyviä. Olet yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Tunnet itsesi kevyeksi kuin keijukainen, nouset ilmaan perhosen lailla, siipesi lyövät samaan tahtiin sydämesi kanssa. Kevyesti leijut vailla murheita ja tuskaa, ilman jokapäiväistä ahdistusta. Pääset yhteen sisimpien ajatustesi kanssa. Olet perhonen, keijukainen, olet tuuli, joka lempeästi nostaa sinut lämpimään ilmavirtaan. Mieleesi nousee ajatuksia tuulesta, kirjoitat ne pilviin:

Elämäni on tuuli
joka puhaltaa suuntaan, jonne en ole menossa

elämäni on tuuli
ikkunoissa oksien rasahtelu myrskyssä

elämäni on tuuli
hento ja kevyt henkäisy, perhosen siiven kosketus

elämäni on tuuli
välillä niin tyyni, ettei keijun siivet jaksa kantaa

Pilvet kantavat ajatuksesi maailman ääriin. Voit puhtaasti laskeutua takaisin maanpinnalle, kukkaselle kedolla, kietoa pienen vartalosi kukan terälehtiin ja vain olla. Olla oman elämäsi tuuli. Puhaltaa suuntaan, jonne olet menossa. Ohittaa ikkunat ja ovet ja etsiä sitä oikeaa ovea, joka kutsuu sinut sisään. Olla perhonen tai keijukainen, kevyt ja kaunis, olla oman elämäsi haltija. Et anna muiden sinua määrätä, sinulla on oma tiesi kuljettavana. 


Hän huomaa harmauden haihtuneen näitä ajatellessa, aurinko pilkottaa pilvien lomassa, hän huomaa ajatustensa kirkastuneen. Elämän harmaus on vain väliaikaista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kävijälle kommentista