maanantai 24. helmikuuta 2014

Salaisuuksia HENKISYYS

Hän elää nyt tässä hetkessä, hän kulkee sanojensa läpi, maistelee niitä. Sanat ovat saaneet merkityksen. Hänen elämässään on merkitys. Hän on hakenut kaukaa sanojaan, muistellut niiden aiheuttamia tunteita, kirjoittanut ne ulos päästään. Hänen täytyy jatkaa uutta elämää, ilman noiden sanojen painavaa taakkaa harteillaan. Hän on löytänyt elämäänsä

HENKISYYTTÄ

Lukenut kirjoja, jakanut salaisuutensa, ottanut vastaan uutta, jättänyt vanhan taakseen. Hänen on jaksettava eteenpäin, menneisyyden taakan unohtaen. Ne elämät, jotka hänelle tuskaa ovat aiheuttaneet, joilla hän on tuskaa aiheuttanut muille, ovat mennyttä. Hänen on opittava rakastamaan itseään, oltava armollinen itselleen ja läheisilleen. Hänen on annettava anteeksi itselleen ja ihmisille, jotka häntä ovat loukanneet. Muuten hänen elämänsä jumittuu tähän hetkeen, eikä niin saa käydä.

Hän on kirjoittanut Salaisuuksien tarinaa, nuo tarinat ovat nyt paperilla. Jokaiselle kynänpiirrolla hän on tuskaansa ja ahdistustaan purkanut. Hänen on aika löytää uusia tarinoita, hyviä tarinoita,kauniita tarinoita. Surullisia tarinoita, koska surua elämään tulee, vaikka elämässä kaikki muuten menisi hyvin. Salaisuuksien kirjan hän sulkee huokaisten. Viimeiselle sivulla hän kirjoittaa kaksi runoa.


   Mielen levottomuutta

    Mielen tummaa
    levottomuutta
    kuplivat soluni,
    kiskovat nauhoin
    yön peileille
    mustat laaksot,
    särmikkäät vuoret

    ja harmaat kierteet.



    Maata vasten

    Minä hajoan,
    kun hopeiset tikarit
    yön sormissa viiltävät
    outoa hohdetta olevat
    kilahtavat tielleni,
    valaisevat askeleeni
    verevässä mudassa
    maata vasten.


Hän ei ymmärrä sanojen tarkoitusta, ne tulivat kynästä ulos ilman hänen tahtoaan. Näissä sanoissaa piilee mennyt, oleva ja tuleva. Hänen levottomuutensa, hänen hajoamisensa, hänen tahtonsa ja tulevaisuutensa. Nuo mustat laaksot, taaksejääneet. Nuo tuskan tikarit, poispudonneet. Hänen jalkansa ovat löytäneet mehevän mullan, kasvualustan. Siihen hän voi laskea siemenensä, josta nousee pienen pieni oras, kasvaen kohti valoa, aurinkoa. On aika avata uusi, puhdas kirja, ottaa uusi kynä, jolla ei ole menneisyyttä. Kynä, joka kirjoittaa uusia puhtaita tarinoita

Suljen Salaisuuksien kirjan tarinat syvälle sydämeeni. Hellin niitä kuin pientä lasta, annan niiden vähitellen haihtua tuulen mukana, nousta pilviin, jossa Henki ottaa vastaan tarinat. 





         "Oma hetki"

"Pohdi ihmisiä, joiden luokse osa hengestäsi on jäänyt. Kutsu henkesi takaisin kehoosi.
Pohdi tilanteita, joihin osa hengestäsi on jäänyt. Kutsu henkesi takaisin kehoosi.
Pohdi paikkoja, joihin osa hengestäsi on jäänyt. Kutsu henkesi kotiin kehoosi.
Pohdi tulevia, toiveita, joiden mukaan olet osan hengestäsi lähettänyt. Kutsu henkesi takaisin kehoosi.
Kutsu henkeäsi kehokotiin ja katso mistä se palaa.
Pidä hengestäsi hyvää huolta. Huolehdi kehosta, joka on hengen koti. Kuljeta henkesi vain paikkoihin, joissa sinun on hyvä olla. Kiitä ja ylistä olemassaoloasi."

Niina-Matilda Kuusisto, Voima kalenterikirja 2013





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kävijälle kommentista