torstai 27. kesäkuuta 2013

Salaisuuksia LEPO

Hän on nyt niin kauan pohtinut vaikeita asioita, ettei jaksaisi yhtään mitään. Hän on väsynyt kaikkeen ja kaikkiin.Olo on turtunut, liian paljon asioita on tapahtunut lyhellä aikaa, kaikki ei silti ole olleet ikäviä asioita. Mutta kun asioita tulee liikaa kerralla, ei pää jaksa tajuta kaikkea. Ystäväkin soittelee, ei hän jaksaisi nyt vastata. Haluaa kuitenkin hänen piristyvän. Millä sitä piristyt kun on niin väsynyt. Hän kaipaa vain yhtä asiaa ja se on

LEPO

Siis mää en nyt jaksa, onks aiva pakko, kun ei siis huvita. Ei yhtään mikään. Tänään ois ne serkun synttärit, ei voi olla paskempaa kun tavata kaikki sukulaistädit ja mummot ja kaikki. En todella jaksa niiden uteluita. " Missä olet töissä tällä hetkellä?" Paskat, missään, mää olen hullu ja mulla on loppuelämä saikkua. Loppus kyselyt siihen. No entäs tämä, "Onko jo mies katteltuna ja pianko saadaan häitä viettää?" Että mitä. Tähän paskaan nyt vielä mieskin tarvittas, mitä helvattaa mää sillä tekisin. Kun jaksais edes ittensä kanssa. Lapsia ootellaan, vaikkei sitä miestäkään vielä ole. Mihin mää lapsen kanssa joutusin? Hyvä kun saa oman perseensä pestyä, vielä nyt kakarankin. Oijoi. Mää meen takas nukkuun, pitäköön bileensä.

No niin kello on jo vaikka mitä, vaikka onko sillä niin väliä. Mää kuitenkaan sinne synttäreille mene. Äitee soittaa, mitä mää sille sanon. Voisko mulla olla vaikka angiina, poskiontelontulehdus, keuhkoputkentulehdus, mätäpaise perseessä. Ihan mikä tahansa, kunhan pääsen tosta puhelusta eroon. "Hei mude, mulla on kaamee flunssa, äänikään kule kunnolla, mää en voi millään tulla. -  Joo, muaki harmittaa tosi paljon, Pitäkää hauskaa." Vapaa, mää meen takas sänkyyn.

Onko jo ilta, miten se voi olla mahollista, oon siis nukkunu koko hela dagen. Väliäkö sillä. Mä en oo syöny mitää koko päivänä, ei kyllä paljon kiinnostakaa, mutta josko ton appelsiinijugurtin vetäsis. Se Jariki siinä mainoksessa vetelee vaimonsa appelsiinijugurtit nuin vain. Väsyttää, miten voi väsyttää kun vain nukkuu. Vaikka se kyllä väsyttää vielä enemmän, mää oon niin väsyny tähän väsymykseen. Mut mää en tiedä onko tämä oikee tapa levätä. Olla möllöttää kaiken aikaa täälä tunkkasessa kämpässä. Likaset vaatteet lojuu lattialla. Postiluukun alla varmaan viikon postit. Emmää tänään jaksa niitä.  Josko huomenissa. Mää meen nukkuun, otan vaan noin iltalääkkeet, voi paske, aamulääkkeet on ottamatta. No sille enää mitää mahda.

Mää olen ny viikon mähkiny täälä, puheluita tullu varmaan sata ja yks, viestejä ainaki yhtä paljon. Mut onpa täälä tunkkasta, kuka vietävä tää on sotkenu, mää ainakaa kun nukkunu olen. Jospa se tästä. Ikkuna auki, auts, sielähän on tullu kesä viikon aikana. Vau! Ei hemmetti, ei näin voi elää. Pyykit koneeseen, imuria ja moppia kaipaa lattia, pölyrättiä joka puolella. Tiskit, häh, kuin vanhoi noi tiskit on. Nehän on melkein homeessa. Yäk! Emmää tästä kyllä yksin selvii. Kelle mää soitan. Kuka mulle on soittanu, Tartsa on soittanu sen miljoona kertaa. "Hei Tartsa, anteeks kun en ole vastannut puhelimeen, mää en oo jaksanu. Voisiksää tulla tänne tänään, mää tarttisin vähän apua. - Kiva juttu, nähään hetken päästä." Huoh, eihän se niin vaikeeta ollu, vai oliko. Miten mää selitän Tartsalle tän kaiken, etten mää meinaa jaksaa. Että oon saikulla vielä vaikka kuinka kauan. Toisaalta, kyl se ymmärtää, sehän mun "pakotti" apua hakeen, tuli vielä mukaankin.

Ovikello soi, eihän siitä ole kun minuutti kun soitin Tartsalle, oliko se oven takana. "Hei, mää tulin niin pian kun pääsin,olin tossa lähellä kaupassa, onko sulla ruokaa, mulla on täälä vaikka mitä, mikä tää haisee, eksä oo käyny suihkussa, ja mikä tää läjä tässä oven alla on, avataan ny ees verhot." Tartsa aiva hengästyy, kun se puhuu. Se laittaa kaffet tippumaan ja tekee ison kinkkuvoileivän, nostelee mun pyykit koneeseen, komentaa syömään ja sitten suihkuun. Se siivoo kun mää nautin kuumasta suihkusta, kämppä ei enää haise se tuoksuu. Ihanaa, kun mulla on noin ihana ystävä. Se kyselee miten voin, hän on ollut tosi tosi huolissaan. Mun ei tartte puhuu mitään, se kuuntelee mua silti ja ymmärtää. Lupas jäädä yöksi jos yövieras kelpaa, jutellaan ja nautitaan sen tekemästä salaatista. Se antaa mun olla juuri näin. Tartsa antaa mun levätä, peittelee sänkyyn ja tulee viereen. Kikatetaan kuin joskus pikkulikkoina. Mää selviän tästä vielä. Mää olen levänny ja nyt mää taas jaksan enemmän. Huomenna mennään shoppailemaan ja käydään juomassa kaakaot siinä kivassa pienessä kahvilassa. Mää selvisin tästäkin paskasta, mun ei tarvi enää pelätä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kävijälle kommentista