keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Salaisuuksia MELU

Mitä hän osaa kirjoittaa seuraavasta sanastaan. Miksi hän on tuon sanan edes kirjoittanut. Hän asuu paikassa missä ei ole melua. Kaukana luonnon keskellä. Ehkäpä juuri siksi, hän ei kestä edes useimpia ääniä. Päässä surisee muutenkin jatkuvasti.

Hän välttää paikkoja joissa on paljon ihmisiä, jokainen ylimääräinen kolahdus aiheuttaa kipua päässä. Hän kuvittelee melun olevan tila, jossa joka puolelta kuuluu jotain. Keskellä kaupunkia ei voi välttää melua. Tehdashalleissa on meteliä, onneksi hän ei ole töissä sellaisessa paikassa. Tämä sana on

MELU

"Mitäs jätkä, menikö eilen myöhälle". Paskaako se teille kuuluu, miten myöhään hällä meni. Pää turvoksissa jätkä laittaa kuulokkeet päähänsä, silti hän ei pääse meteliä karkuun. Aamulla muija huusi kuin palosireeni,että missäs sitä taas oltiin niin myöhään. Kakarat kiljui, eikö se muija saa edes niitä hiljaiseksi. Olisi edes joskus joku paikka missä saisi olla meteliltä rauhassa, vaan ei.

Baari oli täynnä väkeä, musiikki soi koko illan ja yön pikkutunneille täysillä. Kotona ei edes yöllä ole hiljaista, ratikat kolisee ikkunan alla, aamusta alkaa kuorma-autojen jatkuva jyly. Aamut täyttä sontaa. Ja sitten vielä kaverit töissä naureskelee, "mitäs jätkä".

Jätkä on niin kyllästynyt tähän. Tehtaalla kova tahti, valmista pitää tulla vaikka nuppi halkeaisi. Ja se melu jota ei pääse karkuun. Eihän tätä kestä millään. Miten kavereilla riittää huumoria ruokatunnilla. Ruokala kolisee ja kaikuu. Ruokakin tuntuu huutavan, että syö minut, syö minut. Eikä ole edes nälkä. Elämä on yhtä paskaa kaikkineen. Iltapäivän tunnit matelee hitaammin ja hitaammin. Pääsisi edes jo pois.

Neljän jälkeen vaihtuu vuoro. Ei edes silloin koneitten taukoamaton jyske lopu. Jätkä lähtee töistä, pää huutaa rauhaa. Vaan mistäpä sitä. Eikun kulmakuppilaan, tähän aikaa siellä ei ole vielä montaa ihmistä, eikä musiikki pauhaa. Josko sitä pari olutta vain. Kuitenkin aika kuluu ja kello lähentelee puoltayötä ennenkuin jätkä pääsee lähtemään.

Muija karjuu taas pää punaisena, missä sitä on taas oltu näin myöhälle. Pienimmät kakarat jo nukkumassa. Vanhin heti vinkumassa, anna rahaa, anna rahaa. Teidän karjumista jaksa kukaa kuunnella, mä muutan pois, mutta anna rahaa. Jätkä on lopen kyllästynyt tähän kaikkeen. Pää ei kestä enää.

Jätkä paiskaa oven kiinni. Jääkööt muija ja kakarat karjumaan. Jätkän pää ei kestä enää. Saisi olla edes hetken rauhassa. Jätkä lampsii pitkin katuja, kerrankin vähän hiljaisempaa. Kuinka voikin olla näin hiljaista, kummallinen rauha koko kropassa. Meteli ja melu on kadonnut, tätä jätkä on odottanut parikymmentä vuotta. Outoa, ei kuulu mitään. Yökin on valjennut kerrasta. Jätkä leijailee hiljaisuudessa ja nauttii. Viimeinkin.

Aamulla ovikello soi. Muija avaa oven ja näkee kaksi poliisia, toinen on nainen. "Meillä on ikäviä uutisia". "Miehenne löytyi kuolleena rautatiesillan alta."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kävijälle kommentista