tiistai 9. huhtikuuta 2013

Salaisuuksia KIPU

Hänen päässään asuu pieniä pommeja, ahdistuksesta maniaan, paniikista depressioon. Hän yrittää elää niiden kanssa sopusoinnussa ja olla ottamatta huomioon niiden pamahduksia. Hän yrittää pudotella niitä pois päästään, hän ei koskaan tiedä mikä niistä pamahtaa ja missä tilanteessa. Hän yrittää hallita niitä ja päästä eroon niistä. On kuitenkin muitakin asioita joiden kanssa hänen täytyy elää. Ei vain pään sisässä asuvien pommien ja niiden aiheuttamien reaktioiden  kanssa. Hänen päänsä sisällä olevat ajatukset eivät saisi vallata häntä. Hän on ehkä jo osittain oppinut niitä hallitsemaan ja hillitsemään. Mutta mitä tehdä kun hänen ruumiinsa tekee ilkeita asioita. Rajoittavat elämää ja arkea, niiden nimi on

KIPU

Sinä heräät uuteen aamuun ja ensimmäisenä kirkas valo särkee silmäsi. Päässä on kipu, ehkä alkava migreeni. Ulkopuolelta kuuluvat äänet kirkuvat korvissasi. Haluat päästä lääkekaapille ottaaksesi migreeninestolääkkeen. Silloin ampaisee kipu lonkissa ja putoat takaisin vuoteelle. Olkapääsi, olkavartesi ja vieläpä käsivarret ja ranteet haluaisivat olla paikoillaan. Kipu on joka paikassa.

Sinua itkettää, suututtaa, haluaisit huutaa kivun pois. Mutta et voi, koska se ei lähde niin. Sinun on pakko nousta uudelleen, varovaisesti. Miettien jokaisen liikkeen tarkoin. Sinuun sattuu kun kävelet toiseen huoneeseen, jossa lääkkeesi ovat. Haparoit kaapista purkkeja ja rasioita. Pudottelet niitä, etkä voisi kestää enää enempää. Itkien poimit pudonneet lääkkeesi lattialta. Yrität sinnitellä ja miettiä mikä on migreenilääkkeesi, millä lääkkeellä saat nivelesi toimimaan. Ei hyvä aloitus tälle aamulle ollenkaan.

Laitat kahvin tippumaan, no tippuihan se, koko purkki, mutta onneksi et ollut vielä ehtinyt sitä avata. Särkevin silmin mittailet veden määrää, lasket lusikallisen kerrallaan kahvinporoja. Menet sohvalle pitkäksesi ja toivot lääkkeiden hieman hellittävän särkeviä paikkojasi. Rentoudut ja kuuntelet kahvinkeittimen tasaista rohinaa.

Kymmenen minuutin jälkeen olosi on hieman parempi. Varovasti nouset ylös, menet keittiöön, etsit jääkaapista maidon ja jotain voileivän päälle. Saat viimeinkin kupillisen kahvia ja aamupalan. Valo sattuu vieläkin silmiisi ja vedät ikkunaverhot kiinni. Kaksin käsin pitelet kahvikuppia, et halua enää minkään tavaran tippuvan lattialle. Aamupalan jälkeen menet vielä hetkeksi pitkälleen, yrität ajatella lopun kivun pois. Ehkä nukahdat vähäksi aikaa.

Sinulla menee pari tuntia aamusta hukkaan kaiken kivun ja säryn vuoksi. Olit ajatellut tehdä aivan jotain muuta tänään kuin kärsiä kivusta. Ehkä jätät nuo tehtävät huomiseen, ei ne karkuun lähde, huomenna on parempi. Uskot siihen. Tänään lepäät, käyt pienellä lenkillä iltapäivällä saadaksesi raitista ilmaa. Tiedät sen hiukan laukaisevan jännittyneitä hartioitasi, migreenisi vuoksi suosit tänään varjoisia polkuja.

Illalla tiedät pahimman olevan ohi. Toivot, uskot huomiseen. Huomenna on parempi päivä. Huomenna jaksat tehdä asiat, jotka tänään jäivät tekemättä.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kävijälle kommentista